Avaran kuudes päivä kiteytyi haikilta palautumiseen, kun sekä ROK-kurssilaiset, seikkailijat, tarpojat että HC-haikille osallistuneet johtajat palailivat vähitellen lounaalle leiriin. On vähän vaikea sisäistää, että tämä todellakin on Avaran viimeinen kokonainen päivä, ja tiistaina seikkailijat ja tarpojat suuntaavat jo kotiin - johtajat jäävät toki vielä siivoamaan ja purkamaan leiriä. Mihin aika on mennyt? Mihin se on valunut? Ensi viikolla moni palailee jo töihin, sen jälkeen alkavat koulut. Joku aloittaa yläasteen, joku siirtyy ammattikouluun tai lukioon, joku vaihtaa luokkaa, joku muuttaa. Arki astuu taas kuvioihin, sen keskiviikkoiset makaronilaatikot, kesätauolta palaavat televisiosarjat, aikataulut ja lukujärjestykset, harrastuksiin kuskailut, kuntosalikortin uusimiset, työväenopiston posliininmaalauskurssit, uuden kielen opettelu (taas, mutta tällä kertaa oikeasti), pyykkivuorot, saunavuorot, tennisvuorot, tiskausvuorot, vuorotyö, vuoroviikot, kurahousut ja koiran haiseva pyyhe tuulikaapissa. Vielä hetken aikaa saamme kuitenkin unohtua velvollisuuksista vapaaseen Avara-kuplaan lillumaan, aivan kuin se ei koskaan puhkeaisikaan.
Lounaan suosituin puheenaihe oli tietenkin haikki. Mikä rasti oli paras, mikä ei-niin-paras, mikä oli hankala löytää, mikä oli hankala suorittaa, mitä ruokaa syötiin, kuka oli väsynein, kuka energisin, kuka vähän eksyi, kenellä tuli jalkaan rakko, millä vartiolla oli paras huuto, entä nimi, ketkä kantoivat mukanaan tiiliskiveä ja mikä ROK-ryhmä tekikään sen legendaarisen, vähän koirankakkapussia muistuttavan rinkkalautan.
Haikin aikana vartiot kiersivät kaksitoista rastia, ja lisäksi heillä oli mahdollisuus hankkia lisää pisteitä neljältä bonusrastilta. Rasteilla leiriläiset pääsivät esimerkiksi tekemään itselleen vaelluskepin, testaamaan ensiaputaitojaan, kokeilemaan taitojaan ramboradalla ja keksimään partioaiheisia meemejä. Jännittävin rasteista oli varmasti Veden ylitys -rasti, jossa vartiot tekivät rinkkalautan jätesäkkejä apunaan käyttäen ja uivat pienen lahdenpoukaman yli.
Seikkailijoiden ja tarpojien haikki kesti yhden yön, jolloin vartioilla oli mahdollisuus hakea vasta yöllä avautuvia bonusrasteja. Tunnelma pysyi yllä koko haikin ajan, ja esimerkiksi seikkailijat lauloivat leirillä tutuksi tullutta Frankku collie -laulua kävellessään. Kaikki vartiot selvisivät maaliin asti, ja Frankku-koira saatiin pelastettua roskamonstereiden kynsistä.
Illalla olikin aika kokoontua viimeistä kertaa koko porukalla yhteen päättäjäisiä viettämään. Ohjelmassa oli piirileikkejä (myös mielipiteitä jakava ponileikki, jota suurin osa taitaa kuitenkin salaa rakastaa), lippukuntien huutoja, yhteislaulua, Kuka pelkää roskamonsteria ja lopuksi fiilisteltiin Tää ystävyys ei raukene ja keräännyttiin vielä viimeiseen suureen sisaruspiiriin. Myös haikin voittajat julistettiin päättäjäisissä: ROK-sarjan voitti Vartio 3, tarpojasarjan Alfasammakot ja seikkailijoiden sarjan Pingviinit.
Keittiö tarjosi iltapalaksi hodareita, ja ruokamusiikkina toimi pari akustista kitaraa ja yhteislaulut. Onkohan ihmisillä ollut kovakin ikävä karaokea?
Viimeisen illan kunniaksi kuutamo oli jotenkin maaginen ja heinäsirkat sirittivät kovempaa kuin koskaan. Telttakylä uinui. Vaikka olikin leirin viimeinen ilta, taisi haikki viedä mehut innokkaimmistakin valvojista. Huomenna vielä viimeinen rutistus ja Avara 2021 alkaa olla paketissa. Ja millaisessa paketissa! Siitä lisää huomenna julkaistavassa viimeisessä blogipostauksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti