Sudenpentujen ja perheleiriläisten lähdettyä seikkailijoista eli partioslangilla sheikeistä tai seikkiksistä tuli leirin kuopuksia. Lähdimme teltta-alueelle kyselemään, kuinka he saavat vapaa-aikansa kulumaan. Kentältä löytyykin haikin jäljiltä enemmän tai vähemmän energisiä seikkailijoita kitaraa soittelevan ikäkausivastaavansa seurasta.
Ensimmäisenä haastateltavaksi lupautuu Pärinämummot-vartio Oulunkylän Käskynhaltijoista. Haikilla he kävelivät Eräperunat- ja Tiilitiimi-vartioissa. Nimen tarina johtuu tiiliskivestä, jota haikkaajat kantoivat mukanaan aina ruokarastille saakka. Haikki oli heidän mielestään välillä vähän raskas, mutta rastit olivat kuitenkin kivoja. Suosikeikseen he mainitsevat ramboradan, vesistönylityksen, vaelluskepin teon ja EA-rastin. Vapaa-aikaansa vartio viettää yleensä teltassa karkkia syöden, yhden lukiessa muille kirjaa, ja Dopplea tai Unoa pelaillen. Leirillä uiminen ja kioskilla käyminen on ollut myös tämän vartion mielipuuhaa. Avara on kaikille ensimmäinen isompi leiri, ja yhdelle heistä jopa ensimmäinen partiotapahtuma koskaan. Hän tuli toukokuussa ryhmän viimeiseen kokoukseen ja uskaltautui heti lähtemään pitkälle leirille haikkeineen kaikkineen - erittäin kunnioitettava suoritus!
Seuraavaksi löydän Oulunkylän Käskynhaltijoista ja Vuokoista koostuvan iloisesti pulisevan kolmikon. Hekin ovat osa Pärinämummot-vartiota. Kivointa leirillä on ollut haikki, ohjelmalaaksot, uiminen ja se, kun Pörrö lentää. Pyydän hieman selvennystä asiaan, ja saan kuulla, että kyseessä on yksi kolmikon pehmoleluista. Kaksi muuta ovat nimeltään Muru ja Lullukka, jonka Pörrö on myös opettanut lentämään. Tylsintä leirillä on ollut se, kun karkit ja rahat loppuvat kesken. Vapaa-ajalla yksi vartion jäsenistä lukee muille Vauhtikanat-kirjaa, ja pehmoleluilla on myös lentoturnajaiset.
Lopuksi löydän teltta-alueen perältä vielä muutamia Kuksia, Käskynhaltijoita, Kulmankiertäjiä ja Vuorenhaltioita pelailemasta. Kuksanhaltiat-vartio on yhdistänyt nimensä hauskasti kahdesta lippukunnasta. Yksi heistä on oikeastaan vielä viimeisen vuoden sudenpentu, mutta jäädessään pitkälle leirille muuttuikin seikkailijaksi ja pääsi mukaan myös elämänsä ensimmäiselle haikille. Hänen mielestään paras rasti oli "kiipeily" eli ramborata. Tämä on reippaalle Kuksalle jo neljäs leiri, tosin ensimmäinen isompi ja pidempi. Vapaa-ajallaan hän tykkää lukea, ja ahmaisikin heti ensimmäisenä iltana yhdestä kirjasta puolet.
Lopuksi vaihdan vielä muutaman sanan seikkailijoiden kanssa pyörineen ikäkausivastaavan eli Vilin kanssa. Hän on käyttänyt luokanopettajan lomastaan ihan mielellään viikon Avaralla. Porukka on kuulemma todella mukavaa, joten ikäkausivastaavallakin on ollut kivaa. Seikkailijat ansaitsevat kiitosta myös sankarillisesta asenteestaan: osa haikkivartioista sai laavun pystyyn vasta lähempänä yön pikkutunteja, mutta hienosti he ovat itsensä koonneet ja valitusta on kuulunut vain vähän. Hienoa on myös nähdä, miten uusia ystävyyssuhteita luodaan yli lippukuntarajojen ja miten vanhemmat tarpojat ovat ottaneet pienempiä mukaan omiin juttuihinsa ja leikittäneet heitä. Kiitos siis seikkailijoille ja tarpojille koko leiristä - olette mahtavia!
Teksti: Riikka Juhas / Kuksat
Kuvat: Selma Vapaatalo / Kuksat
Kommentit
Lähetä kommentti