Pääsimme haastattelemaan Avaran ohjelmajohtajia Idaa Käpytytöistä ja Iitaa Vuokoista. Heillä on molemmilla vajaa parinkymmenen vuoden kokemus partiosta, ja he ovat tämän aikana ehtineet osallistua monille leireille.
Ohjelmajohtajat ovat tehneet suurimman osan työstään ennen Avaraa. He ovat päättäneet, mistä ohjelma tulee koostumaan, koonneet ohjelmatiimit, pestanneet ohjelmapäälliköt ja -mestarit sekä luotsanneet heitä tehtävissään. Leirin aikana ohjelmajohtajat ovat pitäneet huolta siitä, että ohjelma pyörii, ja tukeneet ohjelmatiimien toimintaa. Lisäksi he ovat leiritoimikunnassa, jossa päätetään muistakin leirin asioista.
Miksi halusitte juuri tähän pestiin?
Iita: “Koska Ida lähti tähän!” (nauraa)
Ida: “Kliffalla 2018 Joel Heino alkoi vähän tökkiä ihmisiä, että pitäisikö järkätä tällainen juttu. Mä sanoin silloin, että olen messissä, mutta en lähde johtamaan leiriä. Olen alusta asti halunnut olla isosti mukana, ja ohjelma tuntui omalta osa-alueelta. Olen tehnyt tosi monilla isoilla leireillä ohjelmaa. En ole koskaan ollut tekemässä vastaavaa kokonaisuutta, mutta tämä tuntui sopivalta.”
Iita: “Mun leirikokemus on vähän pienempi kuin Idalla, niin ei ole ollut niin montaa isoa leiripestiä, vaan olen tehnyt sellaisia pienempiä palikoita. Olen tehnyt enemmänkin yhden illan tapahtumia, niin ohjelmajohtajuus oli jännittävä uusi pesti, jota en ole tehnyt aikaisemmin. Se oli mahdollisuus myös itselle oppia uutta ja tehdä jotain, mitä en ole vielä aiemmin kokeillut.”
Mikä on parasta pestissänne?
Ida: “Meidän ihan supermahtavat tekijät: päälliköt, mestarit ja sitten tietenkin kaikki, jotka on olleet täällä tekemässä. Ne on sisäistäneet meidän näkemyksen ja tehneet siitä omansa. On ihana nähdä, miten kaikki ajatukset ja unelmat on muotoutunut todellisuuteen.”
Iita: “Ehkä just se, että näkee, kuinka se koneisto pyörii. Ohjelma menee laaksoissa ja lapset käy siellä ja meidän päälliköt siellä husaa menemään. Ja kuivajää! On saanut jotain tällaisia siistejä juttuja ohjelmaan, mitä ei ole ehkä aiemmin leireillä näkynyt.”
Mikä on haastavaa pestissänne?
Iita: “Ehkä tässä päällimmäisenä asiana se, että kun alkuleiri meni ihmisten yhdistelyyn ja päälliköiden auttamiseen ja itsellä oli paljon hommaa, niin nyt loppuleiristä on pitänyt hiffata, että meidän täytyy osata vain nauttia. Olen joutunut kirjoittamaan puhelimen muistioon lauseen: ‘Kun sun ei tarvitse juosta, niin hommat toimii.’”
Ida: “Suurin työ on tehty jo etukäteen, niin sitten täällä leirillä tajuaa, että totta; kaikki toimii niin hyvin, ettei meillä ole hommaa sillä tavalla kuin oli ajatellut. Ja niinhän sen kuuluu mennä. Täällä pitäisi vain osata nauttia matkasta.”
Onko jotain muuta, mitä haluaisitte kertoa pestistänne?
Ida: “En kyllä tekisi tätä pestiä yksin. On ollut tosi ihanaa, että on toinen ihminen, ja me ollaan jaettu osa-alueet keskenään. Se on ollut tosi hyvä.”
Iita: “Me Idan kanssa ajateltiin ennen leiriä, että aina briiffattaisiin toisiamme ja oltaisiin kartalla asioista, mutta se ei ihan täällä toteutunut. Oli ihan hyvä, että me jaettiin vastuut. Tämän kokoisen leirin ohjelmaan kuuluu niin paljon palikoita. Se on ehkä yllättänytkin, miten paljon niitä on.”
Jos leirillä on vapaa-aikaa, mistä teidät varmimmin löytää?
Iita: (osoittaa riippumattoa) “Tuolta. Mä oon ollut siellä yhteensä puolitoista tuntia tällä leirillä. Se on ollut mun vapaa-aika. Riippumatosta lukemasta kirjaa ja kuuntelemasta musiikkia.”
Ida: “Chillin perältä. Sieltä mut löytää. Pitää itsekin yrittää ehtiä vielä riippumattoon. Äsken oli ensimmäinen kerta, kun olin riippumatossa koko leirillä. Mun oma on vielä tuolla niin sinne sitten jossain vaiheessa.”
Jos olisit joku peli tai leikki, mikä olisit ja miksi?
Iita: “Mua on kuvailtu tämän leirin aikana superpalloksi, joka on metallipurkissa, niin ehkä mä sitten olisin superpallo.”
Ida: “Mikä ihme mä oon? Mulle tulee mieleen vaan ponileikki.”
Iita: “Sä oot aika sellainen rauhallinen, mutta tarpeen tullen tehokas. Jos mä oon superpallo niin sä voit olla… ilmapallo.” (nauraa)
Ida: “I’m just floating. Vähän karkailee, mutta… Ehkä mä voisin olla se Ha Ha Ha -leikki. Mä olen ekaa kertaa rentoutunut tällä leirillä, kun pääsi makaamaan sinne kentälle. Vähän naurattaa, vaikkei saisi.”
Teksti: Meri ja Anna / Vuokot
Kuvat: Alli Alavaikko / Kuksat
Kommentit
Lähetä kommentti