Toinen leiripäivä

              Kuva: Alli Alavaikko


Päivän ylin lämpötila + 23. 

Päivän alin lämpötila + 16. 

Tuulee 8 m sekunnissa. 

Tunnelma: nouseva.


Hieman viileästä yöstä huolimatta aamuaurinko grillasi telttoja siihen malliin, että väsyneimmätkin unikeot savustuivat ulos ja vaelsivat aamiaiselle ajoissa. Mukava tuuli ja välillä näyttäytyvät pilvet pitivät kuitenkin huolen siitä, ettei paahde ollut missään vaiheessa sietämätön. Vaikka olisi kai parempi olla sanomatta ääneen, niin voisi silti ihan varovasti kuiskata, että meille on sattunut tänne aika täydellinen leirisää. 

Aamiaisen jälkeen pyörähtivätkin käyntiin ohjelmalaaksot, joissa sudenpennut, seikkailijat ja tarpojat pääsivät tekemään ja kokeilemaan monipuolisesti vaikka mitä: vesisotaa, suppailua, korikiipeilyä, leirituotteiden painantaa, kylpypallon ja shampoon valmistusta, luonnonväreillä maalausta, lajitteluviestiä, murhamysteerin selvittelyä, märän puun sytyttämistä tuluksilla, kiivin dna:n erottelua ja jättisaippuakuplia. Muun muassa. Myös Tuukka ja Frankku-koira kävivät vierailemassa laaksoissa ja tapaamassa leiriläisiä. Kavalahden alueelta on kuulunut pitkin päivää iloista meteliä, joka ei ole oikeastaan meteliä, vaan enemmänkin positiivista tohinaa. Sitä on ollutkin jo kova ikävä. 

Tänään blogissa keskitytään Pipetti & Panda -laakson esittelyyn. Tiede- ja ympäristöteemaisessa laaksossa ohjelmassa on ollut tieteellisiä kokeita, ympäristönsuojelua ja pulmatehtäviä. Tee-se-itse laavalamppu -rastilla vartiot tekivät itselleen oman laavalampun öljystä, vedestä, poretableteista ja elintarvikeväreistä. Lasipurkkiin kaadettiin vettä ja veden päälle kerros öljyä, ja poretabletti sai veden poreilemaan niin, että se muodosti kuplia öljykerrokseen. Vartiot saivat värjätä laavalamppunsa haluamansa väriseksi elintarvikevärillä.


          Kuva: Alli Alavaikko 

Sudenpentuvartio Karkkihukkujat odotti vuoroaan Sokerisateenkaari-rastille, kun kävimme kysymässä heidän kuulumisiaan. Heidän lempirastinsa Pipetti & Panda -laaksossa oli siihen mennessä ollut Vesikauppa-rasti, jossa he olivat päässeet arvailemaan erilaisten tuotteiden valmistukseen kuluvan veden määrää ja “ostamaan” niitä saamallaan vesimäärällä. Esimerkiksi suklaalevyn tai T-paidan valmistukseen kuluvan veden määrä onkin yllättävän suuri!

Koirat-sudenpentuvartio piti taukoa laakson hulinasta istumalla hetken varjossa. Heidän lempirastinsa oli ollut Hiilidioksidipallot-rasti. Siellä vartiot oppivat aineen olomuotojen muutoksesta katsomalla, miten hiilidioksidikuplia tehdään kuivajäästä. Pipetti & Panda onnistui olemaan samaan aikaan opettavainen ja viihdyttävä, ja kaikille laaksossa käyneille jäi varmasti mieleen jotain uutta ja hyödyllistä.





Kuvat: Alli Alavaikko     
 
     Kuva: Miika Veikkolainen

                                        

Loppuilta kului peseytymisen ja uimisen merkeissä, ja pääsivätpä leiriläiset testaamaan myös juuri valmistunutta telttasaunaa. Keittiö on pitänyt meistä hyvää huolta tänäänkin, ja tekemisen meininki paistaa pitkälle - hernekeitto upposi nälkäisiin suihin nopeasti ja currykastike auttoi palautumaan ohjelmalaaksojen jälkeisestä energiavajeesta. Herkkujen säännöstely tuntuu onnistuvan jo paremmin, vaikka on leirikioskilla tänäänkin jonoa riittänyt.  




   Kuvat: Mauri Maasalo  
Kuva: Alli Alavaikko 

Vapaa-ajan kynnyksellä kysyin ohi kiitävältä tarpojajoukolta, mikä leirillä on tähän mennessä ollut parasta.

"Ei ehdi nyt!"

Oliko kiire sitten korttia pelaamaan, telttaan päiväunille vai uusia ystävyyssuhteita luomaan, tarina ei kerro. Joka tapauksessa riippumatot ovat olleet tälläkin leirillä takuuvarma hitti niin tarpojien kuin muidenkin keskuudessa. Syvällisempi blogipostaus tarpojien vapaa-ajanviettotavoista julkaistaan muuten huomenna, joten pysy kuulolla!



Kuvat: Alli Alavaikko


Nyt aurinkoinen leiripäivä on vähitellen kääntymässä iltaan ja hyörinä hiipumassa tuhinaksi. Huomenna onkin ohjelmassa leirin keskiäiset, joissa saadaan varmasti jatkoa Tuukan ja Frankun tarinalle, sekä lyhyen leirin osallistujien (lähinnä sudenpennut ja perheleiriläiset) viimeinen ilta leirissä! Välillä tuntuu, että Avaralla vallitsee jokin oma todellisuutensa, jossa aika juoksee puolet nopeammin kuin normaalisti. Asioita myös koetaan puolet normaalia vahvemmin. Kaikki tuntuu, tuoksuu, maistuu ja kuuluu. Saunan pehmeät löylyt selässä, lähes liian lämmin järvivesi hiuksissa, telttaniityn ruoho jalkapohjissa. Ja aivan paras tunne, kun pitkän ja hyvän päivän päätteeksi pääsee kömpimään makuupussiin ja tietää nukahtavansa ennen kuin ehtii sanoa A - V - A - R...

Kommentit